Saarijärven Teatterin pitkän historian – 120 vuotta tulee täyteen vuonna 2024 – varrelle mahtuu paljon. Vuosikymmenet pitävät sisällään lukemattomia yleisölle tarjottuja elämyksiä, suuren määrän työtä, kommelluksia näyttämöllä, naurua, kyyneleitä, itsensä kehittämistä ja uuden oppimista.
Kaiken ytimessä on ollut aina suuri joukko vapaaehtoisia ja harrastajia: näyttelijät, lavastajat, puvustajat, ääni- ja valomiehet, muusikot, maskeeraajat, lipunmyyjät, vahtimestarit, kahvilan työntekijät ja teatterin hallinto. Ilman heitä näytelmiä ei valmistuisi eikä esitettäisi. Palkattuja toiminnanohjaajia teatteri alkoi käyttää 1940-luvulla.
Työväenyhdistyksen näyttämötoiminta Saarijärvellä käynnistyi lähinnä tarpeesta saada rahaa yhdistyksen kassaan. Ensimmäinen maininta näyttämötoiminnasta on marraskuulta 1904. Iltamassa esitetyt kappaleet olivat Döbeln Juuttaalla -kuvaelma ja Kissaviikolla. Alkuvuosina näytelmiä ei aina saatu kunnolla esityskuntoon, eikä esimerkiksi vuonna 1908 esitetystä Nummisuutareista ole säilynyt merkintöjä. Näytelmät olivat myös usein lyhyitä, jotta ne saatiin ripeästi harjoiteltua iltamiin.
Näytelmien valmistumiseen vaikutti ensimmäisinä vuosina sekin, että työväenyhdistyksen talous oli tiukoilla, eikä esimerkiksi rooliin tarvittua poliisin virkapukua voitu hankkia. Postista puolestaan jäi lunastamatta lähetys, joka sisälsi muun muassa väriä, vaseliinia ja puuderia. Näytelmätoimintaa vaikeuttivat 1900-luvun alussa myös viranomaiset. Suomi oli tuolloin osa Venäjää ja sortokauden aikana lupaa iltamien tai juhlien järjestämiseen oli välillä vaikea saada, koska venäläiset pelkäsivät, että niissä politikoidaan.
Eliisa Tarvainen (vas.) ja Eira Ollila vuoden 2007 näytelmässä Tuhkaa ja teräviä.
Saarijärven Teatterin grand old man Onni Oksanen ja Hannu Jakoaho Oprissa vuonna 2008.
Nuorten näytelmä Hyppää pois (2009) käsitteli rankkaa huumetarinaa. Kuvassa Rosamari Hänninen (vas.), Jonna Tollola, Minna-Mari Virnes ja Klaara Tapper.
Saarijärven Teatterin lavasteiden rakentamisesta on 2000-luvulla vastannut Kauko Tsupukka. Tässä mallia Rakastettu Johansson -näytelmästä (2009).
Toiminnan ensimmäisinä vuosina teatteri toimi vuokratiloissa Karhilan talossa. Vuonna 1908 työväenyhdistys osti Kantolan kiinteistön. Se ei kuitenkaan ollut iltama- tai näyttämötoimintaan sopiva, joten taloa ryhdyttiin pian remontoimaan.
Niukkuudesta huolimatta työväenyhdistys pystyi alkuvuosina parantamaan näyttämöä ja salia hankkimalla muun muassa uuden esiripun, korjaamalla näyttämön lattian ja uusimalla penkit. Vuonna 1927 valmistui uusi sali, ja näyttämölle saatiin lisää tilaa – sekä sähkövalot. Salin uunien rakentaminen kuitenkin epäonnistui ja kylmyys näkyi esitysten katsojamäärissä talvisin.
Työväenyhdistyksen ja teatteritoiminnan pahimmat lamavuodet koettiin 1930-luvun alussa. Aktiivisten tekijöiden myötä toiminta kuitenkin virkistyi jälleen.
1930-luvulla näytelmätoiminnasta tuli myös aiempaa kunnianhimoisempaa ja sodan jälkeen vuonna 1945 työväenyhdistys alkoi käyttää palkattuja toiminnanohjaajia. Niin ikään tehtiin ohjelmavaihtoa toisten teattereiden kanssa, vierailunäytöksiä, järjestettiin näyttämökursseja ja osallistuttiin näytelmäkilpailuihin.
Tuomas Iso-Ahola (vas.), Anne Hyyppä ja Emil Vuori Hyväsydämisissä hupsuissa vuonna 2010.
Miehen kylkiluu esitettiin vuonna 2011. Mukana olivat muun muassa Esa Hyyppä (vas.) ja Risto Rautiainen.
Asessorin, kuvassa nimiroolissa Markku Oksanen sekä Kyllikki Hytönen, naishuolia ratkottiin vuonna 2012.
Vuonna 1953 Helmi Laine-Björkin ohjaama Merenkuninkaan tytär -näytelmä voitti Keski-Suomen Amatöörinäyttämöiden kilpailun ja lisäksi pääosan esittäjät Anna Puskala ja Tauno Karhinen saivat rooleistaan ensimmäiset palkinnot.
Karhinen oli merkittävä hahmo työväennäyttämön toiminnassa, sillä hän teki vuosikymmenten aikana 98 roolia ja 10 ohjausta lavastuksineen. Näyttämön johtajana hän toimi seitsemän vuotta.
1960-luvun lopulla näyttämötoiminnassa alkoi kuusi vuotta kestänyt katkos, jonka aikana näytelmiä ei esitetty. Syynä oli harrastajien puute ja se, että vastuu toiminnasta jäi liian pienen joukon harteille. Myös työväentalon myymisestä puhuttiin. Tämä ei kuitenkaan toteutunut ja taloa ryhdyttiin remontoimaan.
Toiminta elpyi ja vuonna 1974 lavalla nähtiin Onni Oksasen ohjaama ja lavastama Sohvin Stoori. Oksaselle työväenyhdistyksen teatterin lava oli tuttu paikka, sillä hän oli ollut ensimmäisen kerran mukana näytelmässä 14-vuotiaana.
Hoitoalan epäkohtia käsiteltiin Kuin ensimmäistä päivää -näytelmässä vuonna 2013. Rooleissa olivat muun muassa Anne Hyyppä (vas.) ja Eeva Kantele.
Teatterin 110-vuotisjuhlavuonna 2014 nähtiin kaksi ensi-iltaa, joista toinen oli kahden roolin näytelmä Hissi. Rooleissa olivat Anne Hyyppä ja Hannu Jakoaho.
Saarijärven Teatterin 110-vuotisjuhlanäytelmäksi valikoitui Maiju Lassilan Naistenhurmaajat. Kuvassa Viljo Heinonen (vas.), Tero Hämäläinen ja Timo Karttunen.
Hannu Jakoaho esitti Naistenhurmaajissa kaksi roolia, toinen oli virkaintoinen poliisi (kuvassa), toinen lipevä saarnamies.
Vuonna 1985 Työväen Näyttämöiden liiton kultaisen ansiomerkin saanut Oksanen on kymmenien roolien lisäksi eniten ohjauksia ja lavastuksia Saarijärven työväenyhdistyksessä tehnyt henkilö. Kultaisen ansiomerkin Työväen Näyttämöiden Liitolta ehti saada seitsemän muutakin henkilöä, kuten Tauno Karhinen, Salme Hytönen, Pauli Patinen ja Anna Puskala.
Vuonna 1976 teatterilla, joka kärsi vesivahinkoja vuonna 1975 syttyneessä uhkaavassa kattopalossa, nähtiin kaksi ensi-iltaa. Toinen oli Topeliuksen lastennäytelmä Lintu sininen. Lasten näytelmillä haluttiin laajentaa toimintaa ja toisaalta turvata jälkikasvua teatterin lavalle.
75-vuotisjuhlavuoden kappaleeksi vuonna 1979 valittiin Täällä Pohjantähden alla -näytelmän toinen osa. Kaksi ja puolituntinen teos piti sisällään 33 roolia ja sen ohjasi Esko Vuorio.
Työväenyhdistyksen jaostona toimineen Saarijärven Työväennäyttämön irtaantumista omaksi yhdistyksekseen oli pohdiskeltu jo 1980-luvun lopulla. Vuoden 1991 keväällä tämä toteutui ja Saarijärven Teatteri ry. aloitti toimintansa työväenyhdistyksestä erillään. Se jäi yhdistyksen vuokralaiseksi tavoitteenaan edelleen tehdä monipuolista teatteria paikallisten harrastajanäyttelijöiden voimin ja ammattiohjaajan kanssa.
Inkeri Puhakka, Ritva-Leena Hiekkavirta ja Riitta Lintunen Niskavuoren leivässä vuonna 2015.
Kolmannen polven teatterilainen Tero Hämäläinen esitti kurssin vetäjää Flirttikurssi 55+ -näytelmässä vuonna 2016. Yhtä kurssilaisista esitti Anri Suuronen.
Markku Koskenlahti, Riitta Lintunen, Eveliina Risikko ja Inkeri Puhakka Harmaissa pantterissa vuonna 2017.
Viimeinen työväenyhdistyksen alla esitetty näytelmä oli Kari Kaijanahon ohjaama lastennäytelmä Susi kuninkaan vaatteissa. Työväenyhdistyksen näyttämötoiminnan alaisuudessa valmistui vuosina 1904-1991 yli 250 näytelmää.
Itsenäistä Saarijärven Teatteria luotsasi alkuvuosina Raimo Friman. Ensimmäinen tuotanto oli vuonna 1991 Kari Kaijanahon ohjaama nuorten näytelmä Rakkauden väkivalta.
Seuraavana vuonna valmistui musikaali Sound of Music, joka oli kunnianhimoinen tuotanto. Siihen saatiin myös nouseva katsomo, joka valmistui pitkälti talkootyönä, työväenyhdistyksen maksaessa materiaalit.
Sound of Musicin lavastus oli vaativa, koska musikaalissa oli 20 eri kohtausta, joita varten tarvittiin useita eri näyttämökuvia. Alppimaisemat loi maalauksellaan Rauno Paananen. Lavastuksen suunnittelusta vastasi Onni Oksanen ja rakentamisesta hänen lisäkseen muun muassa Pentti Tavinen, Jarmo Päiviö ja Rauno Hokkanen.
Näyttelijöitä oli mukana kaikkiaan 31, ja tämän lisäksi tarvittiin muusikot, puvustus ja koreografia. Sound of Music esitettiin 35 kertaa noin 3600 katsojalle.
1990-luvun vuosina ensi-iltaan tuli useita näytelmiä, vuonna 1994 peräti neljä. Tuolloin nähtiin nuorten näytelmä Neuvokkaat palvelijat, monologit Veteraani ja Naisia-aikalaisia ja kabaree Ronskisti voa.
Teatteri järjesti myös kursseja ja tartutti näyttelemisen innon isoon joukkoon nuoria, joista osa, kuten Paavo Honkimäki, Aino Mankonen, Antti Mankonen, Janne Marja-aho, Pasi Saarinen ja Lasse Poser lähtivät alalle. Teatterista sai alkunsa myös Lapsus-työryhmä, josta tuli myöhemmin kulttuuriosuuskunta.
Tohvelisankarin rouva valloitti näyttämön vuonna 2018.
Hannu Jakoaho, Petri Kankaanpää ja Eliisa Tarvainen Kuka kumma kuuluisuus -näytelmässä vuonna 2019.
Ikiliikkujaa hämmästeltiin vuonna 2020 – ja sen jälkeen koronaa. Ikiliikkujan esityksistä osa peruttiin ja vuonna 2021 Saarijärven Teatterilla ei ollut lainkaan ensi-iltaa. Ikiliikkujassa olivat mukana muun muassa Tero Hämäläinen, Markku Oksanen ja Anu Tukia.
Kevättalvella 2022 korona alkoi olla voitettu ja Saarijärven Teatterissa nähtiin Päällystakki. Kuvassa pääroolin tehnyt Esa Hyyppä ja Iida Tornberg.
Petri Kankaanpää esitti pääroolin Vadelmavenepakolaisessa vuonna 2023. Mukana olivat myös Hilla Vaarala ja Anu Tukia.
Vuonna 2004 teatteri vietti 100-vuotisjuhlavuottaan. Näytelmäksi valikoitui Niskavuoren naiset Veli-Pekka Halmilan ohjaamana. 19 esityksessä kävi noin 2240 katsojaa.
2014 juhlanäytelmänä oli Maiju Lassilan Naistenhurmaajat, jonka ohjasi Antti Lattu.
Saarijärven Teatterin puheenjohtajana 20 vuotta toiminut Hannu Jakoaho jätti tehtävän vuonna 2023. Jakoaho osallistui puheenjohtajuuden lisäksi näyttelemiseen useissa eri rooleissa, lavastuksien tekemiseen, näytelmien markkinointiin ja kahviotoiminnan järjestämiseen.
Lista Saarijärven Teatterin esityksistä ja ohjaajista vuosilta 1991-2022 löytyy täältä:(linkki avautuu uuteen ikkunaan) Teatterin ohjelmistoa 1994-2023
1991 – 1992 Raimo Friman
1993 – 1994 Onni Oksanen
1995 – 1996 Kauko Tsupukka
1997 – 2000 Jarmo Nyrönen
2001 Pekka Nieminen
2002 – 2022 Hannu Jakoaho
2023 – Pasi Saarinen
Teksti Marja Tarvainen. Kuvat Marja Tarvainen / Sampo-lehti.
Lähde: Kulissien takaa katsomon peiliksi. Sata ja yksi vuotta saarijärveläistä teatterihistoriaa. Vaajakoski 2006.